Virolaiset neulekuviot ja niiden tarinat: Muhun tähti, ribbi, palmikko ja kuplaneule
Kuvio ei ole neuleessa pelkkä koriste. Se ratkaisee, kuinka paksu, lämmin ja joustava neule on, ja sen takana voi olla satoja vuosia vanha tarina. ME knit -neuleissa elävät kuviot, joita Virossa ja naapurimaissamme on käytetty sukupolvesta toiseen, sekä yksi kuvio, joka on meidän omamme. Tässä ovat niiden tarinat.
Miten neulepusero tuli Viron saarille
Virossa neulottiin pitkään lähinnä sukkia, lapasia ja kintaita. Neulepuseroita alettiin tehdä vasta 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, ja esikuva tuli Skandinaviasta, jossa puseroiden neulominen oli kukoistanut teollisten lankavärien myötä. Etnologi Riina Tombergin mukaan juuri Saarenmaalla, Muhussa, Kihnussa ja Ruhnussa neulepuserot saivat paikallisen luonteen ja näyttävän ulkoasun.
Muhussa vaatteita säilytettiin arvokkaina perintökapioina, jotka siirtyivät sukupolvelta toiselle. Muhulaista naista arvostettiin sen mukaan, kuinka taitava neuloja hän oli, ja miehille tehtiin kirkkaita, runsaasti koristeltuja puseroita esimerkiksi häihin. Tiettyjen sääntöjen puitteissa jokainen neuloja pyrki antamaan puserolleen oman leimansa.
Muhun kuvio ja kahdeksansakarainen tähti
Kaheksakand eli "Muhun mänty" on kahdeksansakarainen tähti, joka on myös Muhun kunnan vaakunassa. Muhussa sitä pidetään saaren omana tunnuksena, mutta elokuvaohjaaja Mark Soosaar on kirjoittanut virolaisessa Postimees-lehdessä, että tähti tuskin on muhulaisten keksintö, vaan taitavasti saaren kulttuuriin sovitettu ornamentti. Samaa tähteä näkee Gotlannin, Intian ja Perun matoissa, ja Latviassa se tunnetaan nimellä Auseklis eli aamutähti.
Neuleissakin tähti on vanha. Jo 1500-luvun Englannista vietiin Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin silkkineuleita, joiden kohokuvio koostui suurista kahdeksansakaraisista tähdistä, ja myöhemmin tähdet koristivat tanskalaisia ja ruotsalaisia neulepuseroita sekä ruhnulaisten emäntien valkoista pyhäpuseroa. Muhu-kuvioinen kaulahuivi on saanut innoituksensa muhulaisen kansankuvion kahdeksansakaraisista tähdistä: kaksivärinen kuvio tekee yksinkertaisesta talvihuivista näyttävän.
Ribbineule: yksinkertainen, joustava ja ajaton
Ribbineuleessa oikeat ja nurjat silmukat vuorottelevat pystysuorina raitoina. Raidat vetävät neulosta kokoon ja tekevät siitä hyvin joustavan, ja siksi jokaisen neuleen hihansuissa, helmassa ja pääntiessä on resori. Ribbineule mukautuu eri muotoihin ja pysyy paikallaan.
Soonik-pipossa on kaksinkertainen käännettävä reuna, joten korvien päällä on kaksi kerrosta villaa. Samaa neuletta ovat myös Soonik-kaulahuivi, Soonik-ranteenlämmittimet ja Soonik-otsapanta. Yksinkertainen kuvio, joka sopii sekä naisille että miehille eikä mene muodista.
Palmikko: neuleiden klassikko
Palmikkokuviossa silmukat ristitään toistensa yli, jolloin syntyy kohokuvioisia köysiä, jotka muistuttavat palmikkoa. Kohokuvioinen pinta tekee neuleesta paksumman ja lämpimämmän. Kuuluisimmat palmikkoneuleet ovat kotoisin Irlannin rannikolta Aran-saarilta. Historioitsijat ovat osoittaneet, että Aran-neule tuli tunnetuksi vasta 1900-luvulla, ja tarina siitä, että jokaisella perheellä oli oma kuvionsa, jonka avulla hukkuneet kalastajat tunnistettiin, on myöhempi myytti.
Leveällä käännettävällä reunalla varustettu Palmik-pipo ja Palmik-ranteenlämmittimet tuovat tämän klassikon arjen talvivaatekaappiin.
Patenttineule: paksu ja pörröinen
Patenttineule muistuttaa ribbineuletta, mutta on paljon paksumpi ja pörröisempi, koska puolessa silmukoista lanka on kaksinkertaisena. Sekin on vanha Viron saarilla: Tombergin mukaan Hiidenmaan neulepuserot olivat tiivistä patenttineuletta, ja Ruhnussa sekä miehet että naiset käyttivät arkisin harmaata patenttineuleista puseroa, jopa kesällä. Kylmällä säällä puettiin kaksi puseroa päällekkäin.
Frode-villapaita on SOE-mallistosta: korkealla napitettavalla kauluksella varustettu villapaita pörröisestä patenttineuleesta, joka lämmittää kylmänäkin talvipäivänä ja sopii sekä miehille että naisille.
Tuck-kuvio: pitsimäinen ja kevyt
Tuck-kuviossa osa silmukoista jätetään muutamaksi kerrokseksi neulomatta, ja ne kertyvät seuraavaan silmukkaan. Näin neuleen pintaan syntyy hento, pitsimäinen kuvio, joka on kevyt mutta lämmittää silti. Tuck-hartiahuivi, Tuck-kauluri, Tuck-otsapanta ja Tuck-ranteenlämmittimet ovat herkimmät neuleemme.
Mummu-kuplaneule: ME knitin tunnuskuvio
Mummu on ME knitin oma kuvio. Nimi tulee virolaisesta sanasta "mumm", joka tarkoittaa pyöreää pilkkua: neuleen pinnassa on pieniä pörröisiä kuplia, jotka tekevät siitä leikkisän ja paksumman. Pörröinen pinta pitää sisällään ilmaa ja siksi myös lämpöä, ja neule on joustava ja mukava.
Mummu-pipo, Mummu-kaulahuivi, Mummu-ranteenlämmittimet, Mummu-lapaset ja Mummu-villapaita ovat kaikki kuplaneuletta, samoin useat mekot. Samaa neuletta oleva pipo, kaulahuivi ja ranteenlämmittimet sopivat yhteen setiksi.
Vanhat kuviot, nykyaikaiset leikkaukset
ME knit -neuleet suunnittelee Irja Lembra, joka on valmistunut Viron taideakatemiasta muotisuunnittelijaksi ja esitellyt mallistojaan Viron muotifestivaaleilla. Neuleet valmistaa Virossa neulevalmistaja Top Kudum, jolla on yli 28 vuoden kokemus neuleiden tekemisestä. Neuleissamme vanhat kuviot saavat uuden elämän: yksinkertaiset leikkaukset, pehmeä merinovilla Italiasta ja värit, jotka sopivat nykypäivän vaatekaappiin. Lue lisää tarinastamme.
Lähteet ja lisälukemista
Tomberg R. Vatid, troid, vamsad. Silmkoekampsunid Lääne-Eesti saartel (Länsi-Viron saarten neulepuserot, viroksi). Mäetagused, 2005; 29.
Soosaar M. Mõjusad Muhu mustrid (Vaikuttavat Muhun kuviot, viroksi). Postimees, 10.1.2004.
Wikipedia (viroksi). Muhu valla vapp (Muhun kunnan vaakuna).
Carden S. Cable Crossings: The Aran Jumper as Myth and Merchandise. Costume, 2014; 48(2): 260–275.
Viron kielen instituutti, Sõnaveeb: mumm.
Lisälukemista: Pink A., Reimann S., Jõeste K. Eesti silmuskudumine 1. Tavad ja tehnikad. Saara Kirjastus, 2014.